keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

B505. Synnytyksen jälkeiset yms

En näitä tunne, kun ei minulla ole lapsia, mutta joidenkin äitien tunnemainen vaikutelma on, että jälkeiset pitäisi syödä. Mutta kenen vai koiranko?
Napanuora on ollut tapana katkaista ja laittaa sen pätkiin solmut, mutta mitä tapahtuisi, jos vauva varovasti vetäisi napanuorasta? Voisiko se lähteä jotenkin luonnollisella tavalla irti, jos äiti on tajunnut, että hyvä, nyt on vauva syntynyt, ei ole enää mahassa, ei ole mahan tarpeen olla entisellä tavalla?
Vatsanseudun ja äidin olisi kai jotenkin toivuttava fyysisesti. Siihen on kai jokin vaistoluonnon mukainen tapa. Auttaisiko, jos olisi tuoreita lehtiä, jotka tuovat luonnon mieleen, ja niitä antaisi muutaman tai kourallisen äidin vatsan päälle, olisi tuoksukin niistä, niin olisiko helpompi olla oikealla tavalla? Jotenkin viisas. (Talvella puolukalla on vihreöt pyöreäreunaiset lehdethangen alla. Mänty taas opettaa, jos on taipumusta epäonnistumisiin ta huonoon taitotasoon, eli mänty voisi tässä olla parempi kuin kuusi.)

* * *
Oisko luonnollinen synnytysasento niin kuin rinteessä? Pää ylärinteessä ja painovoima osin vetäisi lasta laspäin ja osin ponnistaisi. Rinteen kaltevuus luokkaa 30 astetta (20-60 astetta sen mukaan mikä tuntuu oikealta äidistä). Rinne voisi olla epätasainen, esim. pieni hylly peffalle, pyöreät painaumat tai hyllyt kantapäille tms

Minulla on vaikutelma, ettei kohtu alatilassa ole helpointa synnyttää, vaan kohtu ylhäällä tai keskellä toimii vatsan seudun lihaksisto luonnollisimmin.

Synnytys on äidille fyysinen haaste ja vain hänellä itsellään tiettynä hetkenä, hän itse nousee sen haasteiden tasalle, eikä niin, että synnytyksessä avustava tai läheinen voisi tuputtaa että tukeudu nyt tuohon naishenkilöön, kun onhan hän synnyttänyt lapsensa aikanaan, sillä eihän tuo toinen juuri silloin synnytä eikä hän oppinut kaikkea mahdollista eri ihmisten synnytyksistä. Epäliikunnallinen, istumatyötä tekevä, järkimoodiin erikoistunut keskustelevainen ihminen ei ole ollenkaan viisas kropaltaan tai tilanteiden huomioimisessa, eikä ole kituuttaja tai nipo taitava myöskään, eikä lakihenkinen. Ainoa, mihin voi fyysisesti tukea on oma liikunnan harrastus, oman kropan tuntremukset ja oma ymmärrys kehon toiminnasta. Mallia voi ottaa vain liikunnallisesti lahjakkaista, ei esim musita synnyttäjistä, sillä heidän kroppansa tyyppi on toisenlainen ja samoin heidän mielenlaatunsa, mikä vaikuttaa esim. lihasten kireyteen, venyvyyteen, tempoon, voimiin, yrittämisen tavan viisauteen, toisten huomioimisen tapaan jne. Synnytys on mitä luultavimmin haaste, jonka tasalle kasvetaan kuuntelemalla kehon tuntemuksia liikuntaharrastuksen tapaan, siis rakennetaan elämän perustaitojen varaan, ei erityisten synnytysharjoitteluiden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti