Olen nyt kolmisen vuotta asunut kerrostalossa, jossa asuu paljon vanhuksia, ja jotakin tuosta vanhusten elämänmenosta tarttuu: harrastetaan taiteita, etenkin maalaamista, ja uskontoa sekä etsitään uusia parempai ratkaisuja vanhoihin ongelmiin, jotka vaivaavat monia nuoremmalla iällä. Niin taidot kohisten kasvavat joltain osin mutta toisaalta samalla jää vanhoja tekemisiä ja tekemisentapoja joko pois tai paljon vähemmälle käytölle kuin ennen ja se puolestaan vieraannuttaa omasta tutusta perspektiivistä ja elämäntavasta. Samaa vieraantumista tuovat uudet ratkaisut: ei enää ollakaan ojassa, pakkojen kourissa, yhtä uraa kulkemassa, vaan pärjätään hyvin verrattuna entiseen ainakin samoissa tehtävissä ym samantapaisissa ja opitaan vikkelään: se, mikä ennen olisi ollut kuukausien projekti, onkin kenties jo menestyksellisesti suoritettu viidessä minuutissa ja ohitse. Niin oma perspektiivi muuttu hämmästyttävästi: lähdetään mukaan uuteen kiehtovaan, opitaan, osataan, kyllästytään ja lähdetään etsimään uutta. Muisti toimii yleensä parhaiten työmuistina yhden perspektiivin ja maailmankuvan sisällä, mutta uusille taidoille tyypillistä on, että ne vaativat maailmankuvan, tekemisentavan ja elämäntavan muutoksen, mikä käy, jos muistaa projektin hyvin, mutta jos välitä on unohtunut muutama tai vaikka satojakin projekteja, niin perspektiivi tuntuu vaeltavan holtittomasti. Siksi itselle olisi hyvä lista ainakin viimeaikaisista projekteista, pitäisi sitä kuin poäiväkirjamerkintöjä mutta lyhyen ilmaisevalla kielellä, jotta eri perspektiivistä eri elämäntavasta käsin on helppo taas tavoittaa näkökulma, että mitä ja miksi ja millaista oli. Kanssa jos on oppinut taitavammaksi ihmissuhteissa ja tavatut ihmiset ovat elämäänähneempiä tai puhuvat syvällisempiä, niin kohtaamisetkin ovat sukelluksia eri maailmankuviin, osaamisiin ja elämäntapoihin. Ehkä niistä vaiukuttavaimpien isoimmin vaikuttaneista/ vaikutuksen tehneistä piirteistä kannattaisi pitää listaa ja jos arjen rutiinit eiät kiinnosta mutta ovat muuttunut aina silloin tällöin, niin vaikkapa eriväirsellä kynällä arjestakin jotakin, mistä nappaa itse hyvin kiinni että miten elin täällä, miksi, keitä nämä tuonnimiset ovat yms. Kanssa jos ihmine kyllästyy tai jokin menee yli hilseen ja ikään kuin tippuu pois muistista, niin omantasoinen seura olisi tärkeä, eli se voi rtarkoittaa asumisympyröiden vaihtamista ja eri päivittäistä seuraa tietoisesti valittuna, ilman, että kaataa samalla jotakin taakkaa muiden niskaan, esim. puolisinsa.
Toisaalta monta projektia, isoa ja pientä, voi sovittaa yhden maisemakuvan osiksi esim. siihen tapaan kuin sosiaalinen silmä havaitsee tuttavapiirin ja yhteisön ihmisiä ja samalla siihen tapaan kuin aistmusten virta vaikkapa kaupungilla kulkiessa on rikas elämäntapa, jonk hahmottaa kyllä, johon osaa viitata, vaikka siinä on kovin monta asiaa kerralla, mm paljon ihmisiä. Mutta tämä edellyttää, ettei arki ole ihan lättänä, turrutettu, kauhun murskaama ("teille on lääkäriaika varattuna" kun ihminen on enemmänkin uskonnosta harrastunut ja ei haluaisi muuten kuin omasta toiveestaan lääkäriin, mutta ikävät patistavat kaiken maailman böö'illä, joita keksivät huvikseen (osan aikaa ne ovat konkreettisia vaivan aiheuttamisia kuten vaivan aiheuttava aine juomassa tai uuden pahemman vaivan suuntaan vievän ihmiskontaktin lisääminen arkeen tai sitten valheita jotka maalailevat pikkujutusta kamalan taudin, joka pilaa elämänmahdollisuudet ja jonka aiheuttamisen paskajoukko ottaa tehtäväkseen porukalla)), älyllisesti matalantasoinen, aistivirikkeetön tms vaan tervehenkinen, vähän siihen tapaan kuin esim. http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html ja http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti