perjantai 29. syyskuuta 2017

B535. Ihmeparannusohjeyritelmä XLV * Taitava lääkäri? kuva


Luen kirjaa kuuluisan runoilija Eino Leinon elämästä. Siinä mainitaan, että hän oli kymmenlapsisen perheen nuorin. Jonkin matkaa luettuani törmäsin kuvaan, joka kuulemma oli yhdestä hänen vlejestään, mutta joka jotenkin toi mieleen sen, millainen vaikutelma minulla oli sen henkilön olemuksesta, jonka sanotttiin voineen parantaa kaikki sairaat minuutissa tai kahdessa, kun n'm' vain näkivät hänet. Mutten nyt sitten tiedä lääkäreistä, varmaan monella olisi sellaista vaikutetta, ei tämä niin tarkkaan samanlainen kuva ollut, mutta toi mieleen samaa. Koulutettu tyyliu on kenties kommunikaatiota varten ja tiedostava aura parantamista varten. Pysty nenä voisi olla kiinnostusta henkiparantamiseen yms tehokkaisiin kauniisiin arantamismenetelmiin. Nimeksi sanottiin O.A.E.Lönnbohm (1856 - 1927) ja käytti kuulemma mielellään isänsä Mustos-nimeä. Kun näytin kuvan parantamisesta harrastuneelle japaninpystykorvalleni (9v. uros, valkoinen, nimeltään Vaapukka eli Vompsu), niin se tuumi tuon miehen hahmottaneen ainakin monet sairauksien syyt myrkytyksinÄ: jollakin perspektiivillä toinen myrkyttää ihmisen kai kuin aikuisen perspektiivi käy olemuksestaan yli lapsen tyylin ja elämisentavan. Ihmisistä tuntui olevcan tärkeää havaita, keihin sinut itsesi samaistetaan ja miksi: heiltä tulee vaikutteita vaivaksi asti, vaikket olisi yhtään samanlainen kuin he.

Voikohan olla, että jos ihmisille tulee muiden perspektiivejä arjessaan, niin ne tulevat vähän kuin variksen perspektiivin jokin laatikkomainen osa? Varis on kai ihmisharrastunut. Haluaako se kertoa tästä? Vai olettaako se, etteivät ihmiset ole kiinnostuneet siitä ja jää pois silloinkin, kun ihmisten ja pikkulintujen puolesta sille olisi tilaus jutella ihmisten kanssa ja pitää seuraa?
Joskus, kun on tekemisissä eri tavoin harrastuneen ihmisen kanssa, niin jälkikäteen, kun yrittää tehdä omia juttujaan, niin tulee tuo toisen ihmisen perspektiiviä ja hänen vaikutettaan omien juttujen tilalle eikä saa omia juttuja tehtyä vaan menee päivä pilalle. Johtuuko se siitä, että tuosta toisesta nuo minun kiinnostuksenkohteeni ovat vähempiarvoisia, eivät tarpeen, eivät huomion kohteiksi kelvollisia, kun taas hän itse muka on ja hänen työnsä ym tylsä on muka kiehtova maailma. Mutta miksi jää tuollainen fiksaatio tai yhteen kytkettynä oleminen? Paljon taitamattomampien perspektiivit jäävät kai sillä tavoin vainoamaan, jos joku, jolle tavallaan pitää seuraa, vaikkapa etäältäkin, olettaa sinun olevan heidän kanssaan samantasoinen, samanlainen, samanlaista elämää elävä, saman elämänpiirin jakava ja jakavan saman näkökulman elämään. Niin kai olettaa heidän perheensä ja se, joka epähuomiossa luuli teitä samantasoisiksi, sopiviksi juttutovereiksi ja elämänpiiriä jakamaan, eli kenties joku, jonka kanssa tulet toimeen tähtitieteellisesti paremmin, niin, että sen rippeetkin ovat ihan liikaa noiden huonompitasoisten kanssa.

30.9.2017   Siitä kai tuo vaikutelma tuli, kun tuo ryhti on kuin jonkin sortin tiennäyttäjän terveisiin elämäntapoihin liittyvässä aihepirissä. Nin kuin että on taitavampi niissä kuin ympäristönsä ja tuppaa näyttämään niiden alalla mallia, vaikkeivät muut häntä keskushenkilönä pitäisi. Ja sitten tuo aihe tarkemmin katsottuna vaikuttaa lääketieteeltä eikä juuri terveiltä elämäntavoilta.
Pitää etäiset välit, asiakommunikaation tasolla, jottei tule tartuntoja. Ei ole möhö eikä seuraan juuttuva.
Vaikutteita ei saa ottaa ainakaan tavalliseen tapaan tai matkia elämäntapaa häneltä, sillä hän on kai ollut kamalasti tekemisissä sairaiden kanssa, joten siitä voi sairastua vaikka mihin. Hän koko ajan itse yrittää olla sairastumatta muiden mukana tai näiden perspektiivien puutteisiin oman elämänsä rasituksissa.
Muttei tuossa kyllä sanottu häntä lääkäriksi. Oli vain niin lääkärin mieleen tuova kuva. Kerrottiin, että hän oi sanomalehtimiehenä Hämeenlinnassa ja sitten muutti koulutarkastajaksi Kuopioon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti