sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

B481. Hampaiden parantuvuudesta

Hampaat, hampaiden korjautuvuudesta

Ei tunnu todennäköiseltä, että hampaat olisivat ihan samanmuotoiset lapsuudesta

aikuisuuteen, vaan luulisi niiden muuttavan hieman muotoaan elämän kuluessa, kun

esim. luonnekin ja elämäntilanne & elämäntapa muuttuvat.


Minulla on vaikutelma, että hampaat muistuttavat muodoltaan ja asennoltaan sen

ihmisen hampaita, jota silloin juuri pitää mielessään, joka pyörii mielessä, ei

siis välttämättä keskustelukumppani tai läheinen vaan joku, joka jäi mieleen tai

jonka kanssa juuri pari sanaa vaihtoi.
Se viittaisi hampaiden kykyyn korjautua, kenties valtavan nopeastikin.

Yksi, mihin hampaiden muoto voisi luonnostaan reagoida, on kieli, missä kenties hampaiden koskettamisen tyylin etäisyys tai ystävällisyys voi vaikuttaa. Hampaiden vahvuus puolestaan reagoisi mm purentaan, puremistapaan ja sen henkeen, mutta kenties treenaten eikä yht'äkkiä. Ikenet kenties reagoivat epävarmuuteen ja varmuuteen, siltä osin, miten vahvasti hampaat ovat kiinni.

Jos hampaiden luonnollista korjautuvuutta etsii, niin hammashoitolasta sitä tuskin löytää, sillä hammaslääkäri tavallisen käsityksen mukaan vain poraa hampaita ja laittaa niihin paikan. Mutta toisaalta joskus hammaslääkärissä on vaikuttanut siltä, että joku kokenut hammasläkäri osa rauhoittaa vihlovan hampaan painamalla sen kylkeä lämpöisellä hammasta kohtaan ystävällisen oloisella sormella. Voiko olla, että osa hammaslääkäreistä osaa hampaiden paranevuuteen liittyvää viisautta, joka kenties ei ole koulumallista vaan enemmänkin käytännössä havaittua, että niin se vaan näkyy olevan.
Mutta toisaalta hammaslääkäriin eksyvät mm ne, jotka juuri satuttivat hampaansa, irtosi paikka tms, eli hammaslääkäreille yms on voinut kertyä onnettomuusalttiutta noissa suhteissa, kenties osalle myös kykyä välttää moista onnettomuusalttiutta. Liian paljo poraaminen liittyy aina hammaslääkärissä käynteihin, ja kenties ilkeileviin tuttuihin, eli sitä onnettomuusalttiutta sinne kertyy.

Luontaista paranevuutta ei tuntuisi olevan epäviisailla mutta elinvoimaisilla olisi. Ruutumallisilla ei olisi ja vapaa-aikamaisilla olisi, samoin itse asianharrastuneilla voisi olla. Eläimillä siis voisi olla, mutta eri eläinyksilöillä eri verran, esim. ihmisistä harrastuneella pikkulinnulla vähemmän kuin luontoharrastuneella.
Ruokavalio voisi vaikuttaa paranevuuteen, liian työkeskeinen pakkopulla haitaten ja pullakahvit yms mieliteot auttaen, muttei ihan kaikissa tapauksissa noin vaan esim. liian hapan voi haitata vaikka olisi mieliteko, ja toisaalta jos elinvoimaistaa, niin voi olla hyväksi.

18.4.2017   Hampaiden parantuvuutta tuntuisi olevan sellaisella jolla on luonnostaan luonteenlaatunsa ja elämänviisautensa vuoksi hiukan pyöreät, kenties tyytyväisyyttään vähän pulleat hampaat elämänviisauden ja elinvoimaisuuden vuoksi kuin villieläimillä kai. Ja luonnostaan rikkoutuvia olisivat herkimmin ritsis rätsis tyyppiset heikon ulkoa luetun perspektiivin luonnottomin käyttävän hampaat. Mutta tuo parantuvuus voisi olla elämäntavasta kiinni, siis opittavissa.

6.5.2017   Koiralla on vuoristoiset hampaat kuin rikki menneet mutta muodoltaan kovin pyöreät kuin kovin hyvin parantuvat. Voiko ihmisten hampaiden tasaisuus johtua siitä, että koko ajan käyttää samaa teoriaperspektiiviä, aika lailla samaa näkökulmaa? Ja koira sitten kotona töistä tullessa tarjoaa vapaa-ajan rentoutusta, päästää teoriaperspektiivistä irti eri ympyröihin, ihan vain kotielämään ja eläimen seuraan, mistä taipumuksesta sen hampaiden ei-tasaisuus, vuoristoisuus. Ja tuo koiran hampaiden pyöristetty muoto olisi sitten niiden parantuvuutta. Kysyin tätä 9v. japaninpystykirvaltani, niin se väitti, että pentuina ne harjoittelevat kamalasti hampaiden korjautuvuutta, mikä menee kai niin, että aina puree, mikä käsittääkseni tarkoittaa henkilökohtaisen suvereeniuden vaalimista tervehenkisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti