sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

B481. Hampaiden parantuvuudesta

Hampaat, hampaiden korjautuvuudesta

Ei tunnu todennäköiseltä, että hampaat olisivat ihan samanmuotoiset lapsuudesta

aikuisuuteen, vaan luulisi niiden muuttavan hieman muotoaan elämän kuluessa, kun

esim. luonnekin ja elämäntilanne & elämäntapa muuttuvat.


Minulla on vaikutelma, että hampaat muistuttavat muodoltaan ja asennoltaan sen

ihmisen hampaita, jota silloin juuri pitää mielessään, joka pyörii mielessä, ei

siis välttämättä keskustelukumppani tai läheinen vaan joku, joka jäi mieleen tai

jonka kanssa juuri pari sanaa vaihtoi.
Se viittaisi hampaiden kykyyn korjautua, kenties valtavan nopeastikin.

Yksi, mihin hampaiden muoto voisi luonnostaan reagoida, on kieli, missä kenties hampaiden koskettamisen tyylin etäisyys tai ystävällisyys voi vaikuttaa. Hampaiden vahvuus puolestaan reagoisi mm purentaan, puremistapaan ja sen henkeen, mutta kenties treenaten eikä yht'äkkiä. Ikenet kenties reagoivat epävarmuuteen ja varmuuteen, siltä osin, miten vahvasti hampaat ovat kiinni.

Jos hampaiden luonnollista korjautuvuutta etsii, niin hammashoitolasta sitä tuskin löytää, sillä hammaslääkäri tavallisen käsityksen mukaan vain poraa hampaita ja laittaa niihin paikan. Mutta toisaalta joskus hammaslääkärissä on vaikuttanut siltä, että joku kokenut hammasläkäri osa rauhoittaa vihlovan hampaan painamalla sen kylkeä lämpöisellä hammasta kohtaan ystävällisen oloisella sormella. Voiko olla, että osa hammaslääkäreistä osaa hampaiden paranevuuteen liittyvää viisautta, joka kenties ei ole koulumallista vaan enemmänkin käytännössä havaittua, että niin se vaan näkyy olevan.
Mutta toisaalta hammaslääkäriin eksyvät mm ne, jotka juuri satuttivat hampaansa, irtosi paikka tms, eli hammaslääkäreille yms on voinut kertyä onnettomuusalttiutta noissa suhteissa, kenties osalle myös kykyä välttää moista onnettomuusalttiutta. Liian paljo poraaminen liittyy aina hammaslääkärissä käynteihin, ja kenties ilkeileviin tuttuihin, eli sitä onnettomuusalttiutta sinne kertyy.

Luontaista paranevuutta ei tuntuisi olevan epäviisailla mutta elinvoimaisilla olisi. Ruutumallisilla ei olisi ja vapaa-aikamaisilla olisi, samoin itse asianharrastuneilla voisi olla. Eläimillä siis voisi olla, mutta eri eläinyksilöillä eri verran, esim. ihmisistä harrastuneella pikkulinnulla vähemmän kuin luontoharrastuneella.
Ruokavalio voisi vaikuttaa paranevuuteen, liian työkeskeinen pakkopulla haitaten ja pullakahvit yms mieliteot auttaen, muttei ihan kaikissa tapauksissa noin vaan esim. liian hapan voi haitata vaikka olisi mieliteko, ja toisaalta jos elinvoimaistaa, niin voi olla hyväksi.

18.4.2017   Hampaiden parantuvuutta tuntuisi olevan sellaisella jolla on luonnostaan luonteenlaatunsa ja elämänviisautensa vuoksi hiukan pyöreät, kenties tyytyväisyyttään vähän pulleat hampaat elämänviisauden ja elinvoimaisuuden vuoksi kuin villieläimillä kai. Ja luonnostaan rikkoutuvia olisivat herkimmin ritsis rätsis tyyppiset heikon ulkoa luetun perspektiivin luonnottomin käyttävän hampaat. Mutta tuo parantuvuus voisi olla elämäntavasta kiinni, siis opittavissa.

6.5.2017   Koiralla on vuoristoiset hampaat kuin rikki menneet mutta muodoltaan kovin pyöreät kuin kovin hyvin parantuvat. Voiko ihmisten hampaiden tasaisuus johtua siitä, että koko ajan käyttää samaa teoriaperspektiiviä, aika lailla samaa näkökulmaa? Ja koira sitten kotona töistä tullessa tarjoaa vapaa-ajan rentoutusta, päästää teoriaperspektiivistä irti eri ympyröihin, ihan vain kotielämään ja eläimen seuraan, mistä taipumuksesta sen hampaiden ei-tasaisuus, vuoristoisuus. Ja tuo koiran hampaiden pyöristetty muoto olisi sitten niiden parantuvuutta. Kysyin tätä 9v. japaninpystykirvaltani, niin se väitti, että pentuina ne harjoittelevat kamalasti hampaiden korjautuvuutta, mikä menee kai niin, että aina puree, mikä käsittääkseni tarkoittaa henkilökohtaisen suvereeniuden vaalimista tervehenkisesti.

25.6.2017  Tässä muutama päivä sitten koetin kielellä hampaitani ja jossakin kohden takana en ollut varma siitä, mihin kohden hammas päättyy ja mietin, että onkohan se tässä vai tuossa vai missä näillä main, niin hampaassa sillä kohden tuntui olevan luiska, tuntui kuin se olisi väistänyt kielen tieltä ihan kevyesti. Jäin miettimään, että voivatko hampaat olla pehmeitä, jos ne ajattelee pehmeiksi, ja kovia, jos ne ajattelee koviksi. Vähää aiemmin olin pohtinut, että näyttääkö taitava hammaslääkäri maahisharrastuneelta, kuin tarvitsisi maahisia työssään, mutten tiedä maahisista mitään ja hammaslääkäreillä voi olla oma versio maahisista.

6.10.2017   Menninkäinen lienee eri juttu kuin maahinen, mutta jos nyt tuo aihepiiri on tuntematon, niin ehkä on jotakin iloa menninkäisistäkin. Menninkäiset kai liittyvät asumiseen,mistä tulee mieleen, että voivatko ne olla jonkun talonmiehen haamu, tai vieläluultavammin vanhempi mies tai nuorempikin, jos on kotielämästä harrastunut, joka on tykästynyt jonkun paikan tunnelmaan, minkä ob ohimennen jossakin havainnut, ja sitten mielikuvituksessaan oleilee tuon asunnon eteisessä tai menee pahvilaatikkoon ja vain nautti siellä olemisesta, tunnelmasta etenkin, jonkinlainen mieliteko mielikuvituksessa, viihtyvyyden lähde, kenties vanhemman pariskunnan luona tms, missä miehen mielestä asuvat viihtyisästi ja on seinät ym asunnon osia, joista mies tietää talonmiesmäisesti, tuntee olevansa niiden kanssa kotonaan, vahvoilla, ja sitten vain nauttii tunnelmasta kuin patalapusta tms, ja vaimo kenties toppuuttelee jja menninkäinen on joskus aavistuksenomaisesti näkyvissä havaittavissa mutta harmiton, vähän hauska.

18.11.2017   Joskus kun jokin hammas suussani tuntuu jotenkin ja hajamielisesti kokeilen siitä kielellä. Niin joskus on niin, että tuntuu kuin hampaassa olisi nypylä, ja kun sitä kokeilen kielelläni, että kyllä se kova on,niin samalla kieli pehmeästi koskee hampaan viereisiä osia kuin tuumisin niistä että "eipä mitään kummempia", ja niin tuntuu kuin nuo viereiset aikuisen tapaan hyväntahtoisen pehmeästi kosketetut osat joustaisivat pois kielen alta matalammiksi kuin hammaslääkärin kädet suussa tuntuvat saavan aikaan, ja samalla nypylä, josta ajattelen,e ttäkova samaan tapaan kuin ekalla luokalla kun nuo hampaat suuhuni kasvoivat, niin kuin se nousisisi ylemmäs. Voiko olla, että hammas kasvaa sinne, missä on ekaluokkalaisen, hampaiden kavuajan mielikuvieni tapaan kovaan kanttia, ja hamms laimenee pois sielät, missä kosketan sitä pehmeästi. Mutta sittent uumin, että menee pieleen, jos hampaat ovat erikorkuiset eri kohdista, ja niin lakkaan koskettamasta hampaita kielelläni ja myöhemmin hampaat taas ovat tasaiset tai tuntuvat eri tavon vuoristoisilta esim. että ompas tämä korkealla ja mites tuo on noin matalalla.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti