Moni on kiinnostunut terveenä pysymisen ja parantamisen tadoista sekä terveistä elämäntavoista, ajattelee niitä hyödyllisiksi osata elämän varrella. Ainakin pääkaupunkiseudulla monella myös oli tällaisia taitoja ja etenkin terveitä elämäntapoja arostettiin ja niistä saatiin parempaa elämää. Mutta mites sitten jos joku on liian hidasjärkinen? Miten he voisivat oppia esim. vanhemmalla iällä?
Parantaminen ja terveet elämäntavat ovat elämänalueita, joita oppiakseen, kuten muitakin elämänalueita, tulisi harrastaa niitä harrastuksenaan ja opiskella niiden taitoja. Ensinnäkin tarvitaan havaintokyky noista asioista ja elämänkokemusta. Eli vähän niin kuin maalatessa kiinnitetään huomio äreihin, muotoihin ja tunnelmiin, niin terveistä elämäntavoista ja terveenä pysymisestä oppii kiinnittämällä huomiota ihmisten elämäntapoihin ja elämäntilanteisiin. Esim. onko ulkoilevainen, urheilevainen, lueskelevainen, sisällä pysyttelevä, ruokakeskeinen, nälkäinen, töistä väsynyt, innostunut, energinen yms ja miten paljon. Niin sitten vaivoistakin huomaa, kuka on taipuvainen millaiseenkin vaivaan, ja niin välttämällä noita elämäntapavirheitä välttää nuo vaivat.
Elämäntavoissa olisi huomattava vire, motivaatio, tekeminen, jaksavaisuus jne vuorokauden aikoina ja eri tekemisten aikana ja jälkeen kunne arki taas on palannut tavalliselleen. Ei käy olla koko ajan pondeeraava vaan olisi oltava tekemiskeskeisempi ja hahmotettava ajattelun iirin asiat näköaistilla eikä ihan vain kehon tuntemuksinja korvin tai sanoja sompaillen. Lastenkasvatuksessa kenties joidenkin mielestä oli hyvä, jos isä oli selvästi pondeeraava, niin lapset miettivät asiat läpi, muttei sellainen ole hyvä koko elämään vaan pitäisi tehdä muutakin ja ihan vauhdilla ja hyvällä laadulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti