torstai 22. joulukuuta 2016

B428. Luopumisesta

Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on rankkaa mm se, että niin moni niissä on joutunut luopumaan jostakin omassa elämässään.
Yleensä, kun elämässään luopuu jostakin, mitä pitää arvossa, niin on hyvä, että luopuu vain joksikin aikaa, ei pysyvästi, ja se edellyttää, että miettii mielessään teitä parempaan, mieluummin useampia teitä, että mitä asioita ja arvoja vaalia elämässään, jotta tie vähitellen veisi parempaan. Uskonto ja terveet elämäntavat ovat ainakin niitä. Samoin on kai tila tunteille, tila olla oma itsensä ja vapaa - ja toisaalta se, että tajuaa, että jos jokin oma haave on sellainen, että sitä aloittaessaan sairastuu, niin se ei ehkä käytännössä ole sen haaveen kaltainen, mikä itsellä on, vaan jotenkin vahingollinen, ja silloin pitää etsiä uusia haaveita, jotka tekevät sinulle hyvää käytännössä ja ovat jotenkin luonteenlaatusi mukaisia. Toisaalta voi olla niin, että jos muusta syystä sairastuu, niin tervehtyessä ovat taas vanhat haaveet mahdollisia mutta hiukan uudelta pohjalta, jos ikää on enemmän tai aikaa kulunut, mutta yleensä on kyse, ett pitäisi etsiä niille paremmin itselle sopiva muoto,jotenkin tervehenkisempi.
Polveilevalla tekemisentavalla jaksaa yleensä paremmin ja löytää onnistuvia teitä helpommin kuin kaavamaisella tai urautuneella. Polveilevasti tehdessä oppii enemmän ja on paremmin mahdollisuuksia ottaa tilanteita ja asianhaaroja huomioon. Toissalta joskus äsyneenä hyvällä kantavalla tekemisentavalla tehden saa ihan hyvin aikaan, jollei kummempaa uuden oppimista vaadita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti