Jos kilpaurheilija tai entinen kilpaurheilija jää miettimään suurimman rasituksen, ponnistuksen tai tsempin aihetta ilman, että elää kyllin tervehenkisesti ja aktiivisesti, niin on siinä iso jännitys tai rasitus aika lötkön osan vieressä, ja niin voi jokin osa ylirasittua tai krampata ja kehon viereiset alueet tai elämäntapa eivät jaksa kantaa sitä ihan terveelle tolalle. Siksi olisi tärkeää, etteei keskity noihin entisiin haasteisiin, joilla oli tukenaan hyvä kunto ja terveet elämäntavat, innostuneisuus yms, vaan huolehtisi siitä, että on hyvin sujuvia harrastuksia, peruskunto, hyvää mieltä, terveet elämäntavat,ja ne sitten jaksavat kantaa monessa, vaikkeivät ihan huippusaavutuksiin yltäisi.
Urheilijalla on paljon urheilustya kertynyttä ja urheilussakin auttavaa elämänviisautta. Niinpä, jos jotakin vaivaa on, niin nuori juuri opintonsa päättänyt (mies)lääkäri ei varmaankaan ole yhtä viisS vaan liian palikkajärkinen, kraahmallinen tms, kaavamainen, isompaa ymmärrystä vailla. Kun taas kokenut elämä ymmärtävä sairaanhoitaja tms, joka ymmärtää myös vaihtoehtoisia hoitotapoja, elämänalueiden merkitystä terveydelle, saattaisi paremmin löytää entiselle kilpaurheilijalle sopivantasosia ja sdiis toimivampia vaihtoehtoja.
Urheilijalla on hyvä käsitys terveydestä. Niinpä keholleen voi antaa ohjeen "Terveesti vain, tervehdy, luonnon omalla ihmeellisellä parantuvuudella. "tms, antaa sen noudataa ohjetta kuin viisaita neuvoja yleensä, parantumissentienä, niin ehkä sillä voi kohentaa oloaan ja parantua paremmin, nopeastikin. (Ks. ihmeparannusohjeyritelmäni.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti