tiistai 16. tammikuuta 2018

B565. Ihmeparannusohjeyritelmä LII * Ailahtelevat näkymät ja erillisyys tai mukaan lähteminen

Jos maailma olisi henkeä vain, tai jos olemme tekemisissä monimutkaisempien elollisen luontomme ilmiöiden kanssa, niin maailma ei ole mekaaninen eivätkä olosuhteet ole fiksattuja valinnoistamme riippumatta. Vaan luonnolla on oma viisautensa ja niin voimme valita parantuvuuden ja sairastumattomuuden. Voimme valita myös hyvin parantuvia teitä ja jättäytyä pois kannoilta, joilla meille tulee jotenkin haitallista sosiaalista tai muuta vaikutetta.
Ihmiskehon toiminta on kovin monimutkainen. Usein mekaanisissa asioissa, jos teemme itse yhtä, luulemme, että toisten vaikutukset, mitä ne kulloinkin ovatkaan, tulevat mukaan myös yhtä vääjäämättömästi. Mutta kehon toiminnot ovat erilliset, voimme tavoitella yhden toimivuutta ja toisen jäämistä pois, yhtä aikaa, peräjälkeen, jne. Voimme esim. säätää lämmöntuotantomme päälle, verenkierron hyväksi mutta itsemme ihan erilliseksi ympäröivästä kylnästä ilmasta tai erilliseksi pakkasilmasta etyäämpänä ja ihan ihon luona olevaa ilmaa vähän lämmittäväksi, lämpimäihoiseksi. Samoin voimme lähteä mukaan omaan parantumisyritykseemme ja hyväätekeviin cvaikutteisiin, vaikke niitä olisi van hetkittäin ja lopun aikaa vain luonnon oma parantuvuus, ja samalla sanoutua irti huonoilta tuntuvista vaikutuksista, huonoilta tuntuvista ehdotuksista jne, vaikka ne olisivat jonkun auttavaiseksi itsensä luokittelevan tai tilanteen jokin puoli kuten nyt vaikka tuo pakkasilmatai pöpöjen joutuminen iholle - kyllä keholla voi olla jotakin omaa viisautta siitä, miten pöpöjä hallita, lisääntyvätkö ne paljon kuin kosketus rakasterttua elämäntapaa, vai vähän tai ei ollenkaan kuten kurissa pidetty ei arvostettu vähäpätöiseksi oletettu, jolta vaaditaan hyvätapaisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti