Minua jäi mietityttämään tuo viimeisin ihmeparannusohjeyritelmäni
B565. Ihmeparannusohjeyritelmä LII * Ailahtelevat näkymät ja erillisyys tai mukaan lähteminen,
lähinnä, että voisiko niin löytää sairastumattomuuden ja parantuvuuden tauterihin ja vaivoihin ylipäätään. Jotakin sellaista kuin, että minkämukaan lähdetään ja minkä ei, ja toisaalta lisäksi sitten suojautumisen taidon, että mitä vaikutteita otetaan ja mitä ei ollenkaan. Luulen, että kun Helsingissä, mistä olen kotoisin, kiinnitettiin huomiota kunkin tairtotasoon ja vastuuntunnon määrrään ym edesottamuksiin ja annettiin kunkin olla mukana oman taitotasonsa ja vastuuntuntonsa määrässä ja muu ohitettiin, ei annettu vaikuttaa, niin se on toisaalta hyvä, paljon parantava linjaus, mutta toisaalta sitten kun mukana on joku muusta kulttuurista tai ylipäätään ihan toisin taidoin ja ei-niin-moraalinen, niin tuo joku ottaa mukaan niitä vääriä juttuja, esim. yli taitojen meneviä tai pahantekoa väittäen, että pelkkä uskomus toisen kunnollisuuteen riittää, mutta uskomus riittää vain omiin tekoihin, ei toisiin vaikuttamiseen. Niin siitä kumminkin tulee mukaan noita vääriä vaikutuksia, jotka esim. elämäntavan heikkouksien osalta tuovat sairauksia, tai siksi, ettei välitä kantaa vastuuta vaikutuksistaan tai ihmisten eroista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti