B396. Ihmeparantamisesta yritelmä

Minulla on hämärä muistikuva 1990-luvun loppupuolelta, kun vielä olin sukunimeltäni toinen, asuin synnyinkaupungissani Helsingissä ja olin lukenut paljon New Age -kirjallisuutta, jota kaupunginkirjaston hyllyistä sain. Harrastin silloin aikidoa, joka on japanilainen ns. taistelulaji, "harmonisen voiman tie", jossa ideana on puolustautua vahingoittamatta ketään ja oppia löytämään sekä itsepuolustustaito että harmonia: harmonia oman itsen tervehenkisten puolten välillä, yhteisön toisten jäsenten kanssa ja maailmankaikkeuden kanssa. Meillä oli aikidoleiri eli viikonloppuna treenit kahdesti päivässä ja vetäjänä kai Igarashi-sensei japanista. Mutta tätä loppua en niin muista, mieleeni vain tuli äsken hämärä muistikuva tai mielleyhtymä, että joku olisi silloin väittänyt jonkun leirin osallistujan tai parinkin pahantahtoisen naisen siellä murhanneen japanilaisen vetäjän ja sen sain kuulla samassa rakennuksessa mutten samassa huoneessa ja leiriläisiä oli kymmenittäin eri pukuhuoneissa, käytävillä yms. Niin olisin sitten yrittänyt suoria leirin ilmapiiriä: "terveesti, elähdyttävästi, miellyttävän tunnelman tapaan tiedostavasti ja hyväätehden, reippaan liikunnasta pitävästi, hyväntahtoisia puolia toisista ja yhteisöstä löytäen ja muistaen, leirin askareissa viihtyen, hyvää toivoen, keho parantuen, hengellisesti tilaa saaden kukin leiriläinen, joka sellaista silloin kaipasi, heräten eloon kuin uuteen aamuun, saaden tilaa itselleen siitä, että muut jo lähtevät salille, omia aikojaan tavallisesti tervehtyen mukaviin puuhiin lähtien, saaden ystävällisistä hyväätoivovista nuorista naisista ym tervehenkisistä voimia ja irkistystä, päästen uuteen alkuun, ja leirin tutun viihdyttävän toimeliaisuuden kantamaksi". Niin sen leirin sitten kai veti Igarashi-sensei, mutten muista kuin että tavallaan oli kiva leiri ja tavallaan meininki räsähteli, kun jotkut naiset yksilöinä olivat kiinnostuneita, oppisivatko murhaamisesta jotakin taistelulajiharrastuksensa myöten.