lauantai 22. lokakuuta 2016

B399. Valat

Kirjoitan tämän huomion tähän, kun on lääkärinvala yms.
Vala on mielestäni kovin vaativa asia, kuin menneen maailman eheyttä. Jos allekirjoittaa jonkin suuresti, kokee sen kovin tärkeäksi pitää suurena päälinjauksena elämässään ja jos se on tervehenkistä, tuntevaa, kyllin rattoisaa ja ikiaikaista noudattaa, niin sen voi ilmaista valana. Hyvin onnistuessaan monille yhteinen tervehenkinen vakaumus voisi olla jonkinlainen vala. Mutta valan piirteenä tuntuisi olevan väliaikaisuus: nyt uskon ja koen näin, olen tässä oikealla paikallani yhteiskunnassa, mutta entä suitten kun aikaa kuluu, elämänkokemusta, kertyy, asiat muuttavat muotoaan, kyllästyn, olen jo saanut jonkin kohtalaisen ison kimpaleen urakastani tehtyä, niin ei kai silloin enää valan kuulu olla yhtä vahva. Miten sen muka kantaisin, jos se olisi yhtä vahva edellee? Eikö sen pidä elää ajan mukana, kenties muuttaa muotoaan jotenkin kuvastaakseen sitä, miten sitä seuraan? Vanhempani aikanaan olivat kiinnostuneita matematiikasta ja yhden matematiikan oppikirjan tekijä oli sukunimeltään Vala: noinko lättäniksi, kaavamaisiksi, sisällyksettömiksi ääliömäisiksi paikoiksi valat joskus surkastuvat? Sellaista ei pitäisi päästää tavalliseksi linjaukseksi vaan kaikki valat pitäisi purkaa jo vuosikausia aiemmin! Ja jos se merkitsee, että pitää vaihtaa ammattia, niin sitten vain vaihtaa, ei vailla mieltä ja vailla sydämen motivaatiota voi tehdä vaativaa kokpäivätyötä, joka on tarpeen saada hyvällä tavalla tehtyä. Mutta jos vala lätistyy, niin onko vain osasyy ihmisiessä ja osasyy usein asiassa itsessään, jota kohtaan on vannottu: eikö vala olisi motivoivampi, jos se vaatisi hyvää laatua ja moraalia myös niiltä asioilta, joita vannoo kunnioittavansa? Jotteiät ne pääsisi degeneroitumaan joksikin kaavaksi tai toimimattomiksi, moraalittomiksi tms.

http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2016/07/suurista-tunteista.html

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti